Kolumni 

Taide on näkyvä osa yhteiskuntaa, mutta harvoilla on aito kuva tekijän työstä. Luova tekijä on erikoisammattilainen, jonka on sitouduttava työhönsä ollakseen uskottava. Hän on alkemisti, joka pitää luovuuden purot solisemassa. Työssään hän on usein yksin, joskus asettuu poikkiteloin yleistä mielipidettä vastaan. Toisaalta hänen on oltava sosiaalinen virtuoosi nykyajan muuttuvissa suhdanteissa.

Menestystä boostataan suhdetoiminnalla, hyvävelijärjestelmien, ehkä nykyään hyväsisarverkostojenkin kautta. Musiikkiala on kaupallisuuden läpitunkemaa, syvällisempää pohdintaa ei juuri ole. Kaikki halutaan nyt, INSTANT!

Taiteilijaelämä voi olla tuskaisaa kamppailua. Kuinka paljon voi myydä itseään säilyttäen itsekunnioituksensa? Mihin tehtäviin tai haastatteluihin tarttua? Tekijän tulee haastaa itseään, etsiä ja valikoida, jos ei halua vain jäädä passiin suosion paisteeseen.

Valtiovalta muovaa tekijästä yrittäjää, ikään kuin hän olisi poliittisen eliitin naruista vedeltävissä oleva puolidiletantti, joka painii sööttien innovaatioiden parissa ja elää kokeilevaa elämäänsä turvaverkkojen kissankehdossa. Vallan kabineteissa supistaan samalla tekijänoikeustulovirtojen ohjaamisesta valtion talouden mustiin aukkoihin.

Kehitystäkin tapahtuu! Tarja Cronberg teki "Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo" -raportin luovien alojen sosiaaliturvan kehittämiseksi. Kiitos siitä.


Tekijän on hyvä pysyä valveilla. Meillä on pari etuliikettä, jotka ovat pääosin aatteellisia yhdistyksiä; niiden ei pitäisi olla henkilökohtaisen vallankäytön työrukkasia. Apurahajärjestelmässä pitäisi antaa kunnon puhurin puhaltaa. Demokratian kannalta on välttämätöntä, että apurahalautakuntien jäsenistö vaihtuu usein. Näin klikkejä ei synny, ja luovuuden rikkaus toteutuu taloudellisessa tukemisessakin.

Tekijä voi olla viihdyttäjä, ei miellyttäjä, mutta toivottavasti uuden sisällön luoja. Parasta sisältöä luovat ominaisuuksiltaan juuri tähän kontekstiin soveltuvat poikkeusyksilöt. Sisältöä hamuavat luovat alat, yritykset, valtiovalta, ja yleisö − ja ne haluavat sen halvalla. "Artisti maksaa" ei ole nykyäänkään vieras ilmaisu musiikkibisneksessä.

Rehellisyys.

Muistuuko mieleen pölyn ja hämähäkinseittien alta muinainen käsite? Tekijän selkärangan ei tule joustaa kaikkiin asentoihin, joihin alan manipuloijat sen tahtovat venyttää.


Miettikää. Katsokaa esiripun taakse.

Teksti: Anne Taskinen, Heinäsirkka

Lehti, jossa teksti julkaistu: Gramexpress kesäkuu 2011

Kuva: Anne Taskisen kuvakokoelma.